Perheen voimavarojen merkitys on suuri ja moninainen

Voiko hyvinvointi yhteiskunnassamme, perheiden ympärille rakentuneet ja rakennetut palvelut turvata lapsiperheiden selviytymisen? Miksi ja mitä kaikkea varten ne on luotu? Keitä kaikkia ne palvelevat? Mitkä muut seikat tulisi ottaa huomioon tilannetta arvioitaessa?

Perheen yhteisen elämän matka alkaa rakentumaan hyvin erilaisista odotuksista, toiveista sekä lähtökohdista. Matkaa on voitu suunnitella hyvinkin harkitusti jo pitkään tai sitten elämä heittää eteen äkkiarvaamattomia muutoksia ja omia suunnitelmiaan. Monet haaveet toteutuvat tai sitten jäävät toteutumatta. Aina ei ole suunnitelmaa mutta silti asioita vain tapahtuu. Välillä elämällä voi olla täysin erilaiset ja ennalta arvaamattomat suunnitelmat meidän varallemme ja niihin on vaikea valmistautua ja sopeutua. Ihmiset, joita se koskettaa, huomaavatkin olevansa yhtä äkkiä perheellisiä, halusivat he sitä tai eivät.

Edellä mainitsemani asiat luovat mielestäni siis hyvin erilaiset lähtökohdat lapsiperheen selviämiselle tulevasta elämänmittaisesta matkasta. En tarkoita sitä, etteivätkö hyvinkin erilaiset ja erilaisista lähtökohdista ponnistavat lapsiperheet voisi elää hyvinvoivan, rakastavan ja toisiaan tukevan elämän. Mutta useasti perheen vakaat voimavarat ja resurssit auttavat jaksamaan läpi vaikeidenkin aikojen.

Nykyhetkessä on tultu kauas niistä yhteiskunnan ajoista ja rakenteista, joissa yksilön, perheen sekä tiiviin yhteisön tuki oli selviämisen ehto ja lahja. Lapsiperheet elivät tiiviin ja runsaan tukijoukon ympäröimänä, ja sitä kautta resursseja perheen tueksi oli saatavilla. Se missä silloin lasta kasvatti niin perhe, läheiset ja yhteisön muut jäsenet, niin tässä ajassa se voi olla yksi ihminen. Ei ole itsestään selvyys, että vanhemmilla tai vanhemmalla on riittävää ja rakastavaa tukiverkkoa ympärillä. Kenen puoleen kääntyä tilanteissa, joissa kokee tarvitsevansa apua tai tukea pelkästään normaalissa arjessa selviämiseen. Puhumattakaan, jos perhettä kohtaa kriisi, joka vaatii monin verroin resursseja ja jaksamista.

Yhteiskunnan tarjoama tuki ja palvelut voivat nousta tällöin arvoon arvaamattomaan. Mutta valitettavan usein joutuu huomaamaan myös sen, että tuen ja avun tarve ei kohtaa oikea aikaisesti tai oikealla tavalla. Yleensä se on myöhässä, joskus liian myöhässä tai ei kohdennu oikein. Edes hyvä, ammattitaitoinen tai ihmisläheinen tuki sekä hoito ei välttämättä auta, jos ajankohta on väärä tai se ei kohdennu oikealla tavalla.

Syitä siihen miksi edellä mainittuihin ongelmakohtiin usein joudutaan, lienee monia. Tukea ja hoitoa järjestävät tahot ovat todella ylikuormittuneita ja osittain alimitoitettuja. Priorisointia joudutaan tekemään paljonkin, jotta selvitään sen hetken akuuteista kriiseistä ja apu saataisiin sinne, minne se arvioidaan tarpeellisimmaksi. Eri toimijoiden ja viranomaistahojen yhteistyö on välillä monimutkaista ja hidasta.

Yhteiskunnan tarjoama tuki ja hoito sisältää pääsääntöisesti enemmän hyvää kuin toimimatonta ja on lisäksi erittäin laadukasta. Meillä on ammattitaitoisia ja motivoituneita ihmisiä töissä, valmiina tarjoamaan apua. Mutta kun perheet sitä tarvitsevat niin yleensä tilanne vaatia paljon voimavaroja, tukea ja jaksamista.

Tästä kaikesta edellä mainitusta voi selvitä parhaiten, jos perheellä on riittävästi voimavaroja sekä tukea tarjolla omassa ympäristössään. Silloin heille jää riittävästi voimia ja jaksamista käydä läpi, joskus hyvinkin pitkiä ja vaikeaselkoisia polkuja kohti avun saamista. Lisäksi edellä mainittuun polkuun muodostuu useita sudenkuoppia ja vaiheita, joihin on helppo upota ja eksyä. Niistä selviäminen ja eteenpäin meneminen vaatii paljon voimavaroja ja tukea, jolloin lähiympäristön tuki on kultaakin arvokkaampaa.

Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin perheet, jotka kamppailevat jo valmiiksi vähäisillä resursseilla ja löyhällä tukiverkolla, kaatuvat. Jo pelkkä avun hakeminen, avun odottaminen ja sen saaminen vaatii valtavia voimavaroja. Ymmärrän, ja kohtaan työssäni perheitä, jotka tässä tilanteessa kokevat suurta epätoivoa, riittämättömyyttä, häpeää sekä yksinäisyyttä. Välillä voimavarojen loppuminen ja toivottomuus eivät yksinkertaisesti riitä edes avun haun prosessin käynnistämiseen. Tämä tilanne voi johtaa juuri siihen, että avun saanti myöhästyy tai kohdentuu väärin. Eli syitä avun saannin vaikeuteen on monia. Tämä on täysin ymmärrettävää mutta surullista. Mielestäni tässä kohdassa on tärkeää saada järjestettyä riittävä tuki. Miten pystymme tukemaan riittävästi perheitä, joilla ei ole tarvittavaa lähiympäristön tukea ja läheisiä ihmisiä, joihin tukeutua. Tämä on kaikkien yhteinen asia.

On helpompi ja halvempi sulkea silmät siltä mitä ympärillämme tapahtuu, mutta toivottavasti oppisimme myös avaamaan silmämme sille, mitä ympärillämme tapahtuu. Pienikin apu ja huomioiminen voi olla merkityksellistä ja alku jollekin hyvälle ja uudelle.