Nuorten pahoinvoinnin monet kasvot

Kun toivot, että olisit kuin muut. Kun toivot, että muut näkisivät sinut omana arvokkaana itsenäsi. Alkuun sitä vaan toivoo, että elämä olisi edelleen niin kuin se oli silloin ennen. Silloin kun olit vielä pieni ja elit onnellista lapsuusaikaa. Sitten haluat uskoa tai ehkä ennemminkin uskotella itsellesi, että asia olisi edelleenkin niin. Lopuksi joudut myöntämään itsellesi, että ehkä se ei enää ole niin. Mikä tämän muutoksen tekee ja miksi se tuntuu niin pahalta ja väärältä? Miksi juuri minä? Enkö voisi vain tuntea ja jatkaa kuten ennenkin. Lapsuus oli ihanaa aikaa. Vai oliko se sittenkään niin ihanaa aikaa? Tuntuu, että voitko luottaa enää siihenkään? Mikä on totta ja mikä ei. Ainut asia, johon voit luottaa on se, että tuntuu pahalta. Kaikki ei ole kunnossa. Oletko rikki vai miksi on niin paha olla? Et tiedä enää kuka tai mikä olet.

Olet nuori ja sinulle aina sanottiin, että nuoruus on sitä ihanaa aikaa. Nuorena kaikki on mahdollista. Elämä on auki kaikelle uudelle ja ihanalle. Tulevaisuus on edessäsi avoimena ja kaikki on mahdollista. Mutta miksi sinusta ei tunnu siltä? Miksi sinusta tuntuu, että mikään hyvä ei odota sinua. Tunnet vain tyhjyyttä ja toivottomuutta. Et tiedä mikä sinua vaivaa. Kaiken pitäisi olla hyvin. Tai niin ainakin toivot vai kuvitteletko kaiken.

Kukaan ei ymmärrä miltä sinusta oikeasti tuntuu. Ketään ei kiinnosta miltä sinusta oikeasti tuntuu. Et ymmärrä itsekään, joten miten kukaan muukaan voisi ymmärtää. Ahdistaa ja pelottaa. Pelottaa kun et tiedä mitä tapahtuu ja mitä teet itsellesi. Ainut asia mikä sinua voi nyt auttaa on pahan olon helpottaminen. Menet suojaan, piiloon ja omaan turva paikkaasi. Siellä voit olla yksin ja helpottaa oloasi. Ainut ystäväsi, joka voi helpottaa oloasi on kylmä ja terävä terä. Se tuo sinulle lohtua ja helpotusta tuskaasi ja auttaa sinua selviämään edes hetken, pienen hetken.

Se tunne, kun viillät arpista ihoasi, saa tuskasi helpottamaan hetkeksi. Hallitset ahdistustasi ja koet, että tunnet jotakin edes hetken. Sen huumaava tunne saa sinut siirtymään uuteen tilaan, tilaan, jossa hallitset kaoottisen minän sekä pääset pois ahdistuksen henkeä salpaavasta otteesta. Pystyt kontrolloimaan itseäsi ja sinussa olevia demoneita. Nyt voit hyväksyä ja sietää itseäsi edes sen ohikiitävän hetken. Se on sinun ainoa keino sillä muuta keinoa et ole vielä löytänyt.

Helpotus ja hallinnan tunne menee kuitenkin ohi. Ja jäljelle jää vain syyllisyys, tyhjyys ja itseinho, joka saavuttaa sinut. Miksi menit tekemään taas saman itseäsi tuhoavan teon. Tunnet itsesi epäonnistujaksi ja luuseriksi, joka ei taaskaan voinut muuta kuin vahingoittaa itseään. Koet jälleen kerran itsesi arvottomaksi ja näkymättömäksi, joka ei taaskaan onnistunut, edes tässä. Miksi, joku välittäisi sinusta, kun et välitä itsekkään. Haluaisit apua, haluaisit, että sinut huomataan. Tai et ehkä sittenkään. Et ole ansainnut sitä. Haluat vain pois tästä maailmasta, sillä et halua olla kenellekään ongelma tai haitaksi. Et halua tulla autetuksi, et halua, että kenenkään tarvitsee kärsiä sinun takiasi. Haluat vain pois, kadota. Se on ainoa teko, joka voi enää sinua auttaa

Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse pärjätä yksin. Aina on olemassa joku, joka haluaa auttaa. Auttaa ja tarjota mahdollisuuden uudelle alulle. Uudelle alulle, jonka jokainen ansaitsee. Juuri silloin kun sitä vähiten odottaa se löytää vierelle. Se tuo vierelle turvaa, ymmärrystä sekä kuulluksi tulemista. Näkymättömyys muuttuu näkyväksi ja kuulumattomuus muuttuu kuulluksi tulemiseksi. Sinut on huomattu, sinut on kuultu. Älä luovuta sillä mekään emme tee niin.