Ihanan ärsyttävät nuoret!

Ärsyttääkö sinua toisen ihmisen innostus ja ylitsevuotavainen positiivisuus? Miltä sinusta tuntuu silloin, kun kohtaat ihmisen, jolla on energiaa, intoa ja uusia ideoita? Se mikä sinusta tuntuu raskaalta ja jopa mahdottomalta, voi keskustelu kumppanistasi tuntua lähinnä mitättömältä haasteelta. Luulen, että tämä kuvaamani tilanne on monelle tuttu.

Itse olen törmännyt tähän ilmiöön useita kertoja elämäni aikana. Tilanteena se voi olla haastava ja herättää monenlaisia tunteita. Tunteiden kirjo voi olla laaja ja aiheuttaa tunteiden lisäksi myös keskustelua, jopa haastavia sellaisia. Näkökulmia sekä niiden tueksi laadittuja puheenvuoroja sinkoilee puolesta ja vastaan. Yhteisen sävelen löytäminen voi olla haastavaa, koska useasti tällaisessa tilanteessa törmää asiaperusteiden lisäksi persoonalliset erot sekä sukupolvelliset erot. Tällöin asioita tai suunnitelmia voidaan vastustaa tai puoltaa myös sen vuoksi, että ihmisellä herää yksinkertaisesti halu ärsyttää vastapuolta täydellisen eriävässä näkökulmassa. Ihanan ärsyttävää!

Tämä on syy, miksi nautin keskustelemisesta ihmisten kanssa, joilla on palava halu kehittää itseään ja toteuttaa myös pähkähulluja ideoitaan. Ylitsepursuava into ihmetellä maailmaa sekä haastaa sen lainalaisuuksia ja lisäksi ravistella itsestäänselvyyksiä. Halu tarkastella sitä onko realistisista asioista oikeasti päätetty niin, että niiden tarvitsee olla realistisia ja hallittavia. Vai voisiko sittenkin tökkiä tikulla pesää ja tarkastella sitä, että antaako epäjärjestys tilaa uudelle järjestykselle.

Tämä on suuri syy sille, miksi haluan työskennellä nuorten parissa. Sellaisten nuorten parissa, joiden oleminen ja käyttäytyminen on leimattu erilaiseksi ja massasta poikkeavaksi. Nuoret, joiden toivottaisiin ryhdistäytyvän ja käyttäytyvän siten, kuten yhteiskunta on helpoimmaksi nähnyt. On helppo edetä ja hallita kokonaisuutta, jos kaikki kulkisivat samaa ohjattua polkua. Itse kuitenkin nautin siitä, että itsestäänselvyyksiä haastetaan ja näkemyksiä tarkastellaan hullun kurisistakin suunnista. Sitä en voi kiistää, etteikö se useasti ärsytä myös minua. Silti se värittää ja inspiroi kokonaiskuvaa ja antaa mahdollisuuden tarkastella asioita aivan uudesta näkökulmasta. Se virkistää ja venyttää joustavammaksi myös omaa katsontakantaa, mikä on hyvä asia.

Onhan se helpompaa pitää kiinni tutusta ja turvallisesta, hyväksi todetusta tavasta. Sillä muutoin se tarkoittaisi uutta ja tuntematonta, joka joko toimii tai ei toimi. Toisaalta siinä piilee sekin mahdollisuus, että se toimiikin odotettua paremmin ja luo jotakin uutta. Itse näen asian niin, että kaikki kehitys tuo mukanaan uutta ja tarpeellista tietoa, onnistui se tai sitten ei. Ja mikä tärkeintä, se luo mahdollisuuden vaikuttaa ja olla osallisena itselle tärkeässä asiassa. Osallisuus sekä mahdollisuus vaikuttaa tärkeäksi kokemiinsa asioihin ja vieläpä hyväksyvässä ympäristössä on mitä parhain väylä inhimilliseen elämään ja hyvään itsetuntemukseen.

Yhteiskunnassa on jatkumo, joka leimaa aina uuden sukupolven erilaiseksi ja jopa epäonnistuneeksi. Tämä on sukupolvien jatkumo, joka on ollut aina ja kaiketikin tulee olemaan. Harmi, sillä muutos parempaan tarvitsee rajoja rikkovaa haastamista sekä edellisten sukupolvien ärsyttävää kyseenalaistamista.

Nuorissa on voimaa ja sitä ihanaa ärsyttävyyttä, mutta sitä tarvitaan nyt ja jatkossa.