Anna aikaa ajatukselle; joutoaikaa johtopäätökselle.

Sanotaan, että nopeus on valttia ja vauhti korjaa virheet. Luulen, että tämä on tuttu toimintamalli useimmille meistä suorittajista. Se herättää tunteen tehokkuudesta sekä onnistumisista ja siten aktivoi palkitsemisjärjestelmämme. Nopeat ja tehokkaat päätökset saavat pyörät pyörimään ja aikaa säästyy. Näitä toteamuksia liittyen niin kutsuttuun tehokkaaseen ajankäyttöön voisi jatkaa loputtomiin.

Edellä mainitut toimintamallit sekä niihin liittyvät perustelut ovat hyvin tuttuja myös itselleni. Voin tunnistaa omassa ajattelussani sekä johtopäätöksien muodostamisessa liiallista kiirehtimistä. Tämä aiheuttaa useasti liian hätäisten johtopäätösten tekemistä sekä näkökulmien supistumista. Kyseinen toimintamalli johtaa useasti huonoihin ja toimimattomiin ratkaisuihin sekä liialliseen musta valkoiseen ajatteluun.

Huomaan pohtivani kyseisiä asioita enenevissä määrin. Syynä lisääntyneisiin pohdintoihini sekä itsetutkiskeluun, koskien omia toimintamallejani, löytynee meneillään olevista opinnoista sekä erittäin opettavaisista kohtaamisista nuorten kanssa. Opiskelu on ohjannut minua uuden sekä laajemman tiedon äärelle, haastaen samalla omia ajattelumallejani sekä toimintatapojani. Uudenlaisten oivallusten sekä näkökulmien tuomat työkalut ja onnistumiset ovat mitä oivallisinta polttoainetta itsensä kehittämiselle. Vanha sanonta, jonka mukaan "tieto lisää tuskaa" ei pidä paikkaansa, ainakaan tässä tapauksessa. Vanhan sananlaskun voinee unohtaa ja todeta, että tieto lisää tietoa.

Palataanpa nyt otsikkoon, johon sain mielestäni puristettua tämän blogin sisällön sekä sanoman. Todellinen oivallukseni edellä kirjoittamaani johdantoon syntyi eräästä keskustelustani fiksun nuoren kanssa. Tämä keskustelu vahvisti sekä jäsenteli kokonaisuuden, jota olin pohdiskellut jo aiemminkin. Keskustelu sisälsi kaiken oleellisen hyvästä, antoisasta sekä tutkiskelevasta kommunikaatiosta. Se antoi tilaa puhua, pohtia, jäsennellä, kyseenalaistaa sekä määritellä yksittäisten asioiden ja sanojen merkitystä siinä hetkessä. Se antoi mahdollisuuden pohtia asioita hyvinkin hassusti ja omaperäisesti, johtaen upeaan oivallukseen uusien näkökulmien merkityksestä sekä tarpeellisuudesta. Se hämmästytti molempia yhtä paljon.

Kyseinen keskustelu toi myös esille sen, että moni nuori kaipaa mahdollisuutta sellaiselle keskustelulle, joka antaa tilaa sekä aikaa. Keskustelun tulisi tarjota mahdollisuus uusille ja hyvinkin erilaisille näkökulmille. Näille tulisi antaa mahdollisuus juuri siksi, että ne avaavat mahdollisuuden tarkastella asioita aivan uudesta näkökulmasta, sellaisesta, jota ei ole valmiiksi pureskeltu ja oikeaksi päätetty. Kiireen keskellä kuulijan oma näkökulma voi jyrätä nuoren näkökulman tai sitten nuorelle ei jää riittävästi aikaa pohtia ja jäsennellä omaa näkemystään asiasta. Tällöin keskustelu sekä sen tuoma lopputulos voi jäädä hyvinkin suppeaksi ja yksipuoliseksi. Pahimmassa tapauksessa keskusteluyhteyden ylläpitäminen vaikeutuu tai loppuu kokonaan.

Siispä ajattelen, että minuutti hiljaisuutta voi tarjota enemmän informaatioita kuin viisi minuuttia puhetta.